ETUSIVULLE

Kuhmon Vapaaehtoinen Palokunta ry. 1909 -1999

 

Palo- ja pelastustoimen historia

 

Tuli on yhtä vanha kuin luontokin, mutta ei tarkoin tiedetä miten ja milloin ihminen oppi sitä hyödykseen käyttämään. Aikojen alussa tunnettiin tuli ainoastaan kaiken elollisen hävittävänä, hirvittävänä voimana, joka valloilleen päässeenä tuhosi kaiken eteensä sattuneen. Kun ihminen rohkeni alistaa sen palvelijakseen, ihmiskunnan kehityksessä tapahtui ratkaiseva vaihe. Hän sai valon, lämmön, ravinnon valmistamisvälineen sekä ennen kaikkea tehokkaan aseen, joka teki hänet luomakunnan valtiaaksi.

 

Etelä- ja Keski-Euroopassa on todettu tulen olleen ihmisen palvelijanajo yli 10000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, kun taas hindulaisten pyhä kirja VEDA kertoo, että vielä 1500 vuotta jKr. eli Himalajan rinteillä kansoja, joille tuli hyödykkeenä oli tuntematon käsite. Järjestetyn palontorjunnan voidaan katsoa alkaneen noin v. 250 ennen ajanlaskumme alkua, jolloin Ktesibus Aleksandrialainenja hänen oppilaansa Heron keksivät maailman ensimmäisen ruiskun Egyptissä. Kansainvaellusten mylläkässä unohtuneen ruiskun uudelleen keksiminen tapahtui v. 1518. Sen teki Anton Platner Augsburgissa, Saksassa. Paloletkun keksi hollantilainen Jan van Heyden v.1672 ollessaan Amsterdamin palopäällikkönä. Ensimmäiset letkut tehtiin purjekankaasta neulomalla ja myöhemmin nahasta niittaamalla. Nahkaletkut olivat käytössä vielä viime vuosisadan lopulle asti. Domoureir -Duperier perusti ensimmäisen vakinaisen palokunnan v. 1699 Pariisiin. Suomen vanhin palokunta, Turun VPK on perustettu v. 1838. Vanhimmat vakinaiset palokunnat on perustettu Helsinkiin v. 1861, Turkuun v. 1869, Tampereelle v. 1898 ja Kotkaan v. 1899. Suomen ensimmäinen palolaki astui voimaan v.1933.

 

 

VPK:n perustaminen

 

1700-luvun puolivälissä sattuneiden kohtalokkaiden tulipalojen seurauksena syntyi ajatus palokunnan perustamisesta. Tänään emme voisi ajatellakaan kaupunkia, kylää tai muuta yhdyskuntaa, jossa ei olisi vapaapalokuntaa. Jokaisella paikkakunnalla sattuu tulipaloja ja onnettomuuksia, jotka uhkaavat asukkaiden turvallisuutta ja joissa tarvitaan palokunnan apua. VPK-aatteella on lisäksi tärkeä yhteiskunnallinen ja ammatillinen merkityksensä. Tunnuksena on: "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. "VPK-aate ei ole koko ihmiskunnan ikään katsoen vielä kovinkaan vanha. Vasta 263 vuotta sitten -v. 1736 -Benjamin Franklin ja hänen ystävänsä perustivat Amerikkaan ensimmäisen VPK:n -"Union Fire Company". Mikä on sitten VPK? VPK on lyhenne sanoista Vapaaehtoinen Palo Kunta. Se on yhdistys, johon jäsenet ovat liittyneet vapaaehtoisesti ja ovat järjestäytyneesti kiinnostuneita edistämään yhteiskunnan ja ympäristön turvallisuutta. Sen tarkoituksena on .kehittää jäseniään ja pyrkiä kasvattamaan heistä palokuntaihanteiden hengessä vastuullisia ja yhteistyökykyisiä yksilöitä antaa järjestettyä apua sammutus- ja pelastustoiminnassa. osallistua alan valistus- ja koulutustyöhön Kuhmon kunnallisen palo- ja pelastustoimen syntysanat voidaan katsoa lausutuksi kunnalliskokouksessa 23.5.1908, jolloin päätettiin ostaa palonsammutusta varten miestyövoimalla toimiva paloruisku. Seuraavana vuonna 1909 todettiin kunnalliskokouksessa, että koska meillä on paloruisku, tulee nimetä sammutusmiesryhmä, joka osaa käyttää hankittua uutta paloruiskua. Sammutusmiesryhmä nimettiin, jolloin perustettiin ensimmäinen Kuhmon palokunta. Sammutusmiesryhmä oli vapaaehtoinen, joten periaatteessa perustettiin Kuhmon Vapaaehtoinen Palokunta. Vuosi 1909 on kirjattu Kuhmon VPK:n perustamisvuodeksi. Toiminta rekisteröitiin Yhdistysrekisteriin vuonna 1961. Poikaosasto (myöhemmin nuoriso-osasto, koska toimintaan osallistui myös tyttöjä) aloitti toimintansa ensimmäisen kerran vuonna 1962 ja oli toiminnassa pari vuotta. Uudelleen poikaosasto perustettiin vuoden 1972 alussa ja se toimii edelleen.

 

 

Organisaatio

 

Yhdistyksen varsinaiseksi jäseniksi voi palokunnan hallitus hyväksyä 16 vuotta täyttäneen henkilön, joka sitoutuu noudattamaan palokunnan sääntöjä. Varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä myös 10 vuotta täyttänyt huoltajan tai holhoojan suostumuksella. Palokunnalla on hallitus ja palokunnan päällikkö sekä muita hallituksen asettamia toimielimiä. Palokunnan asioita hoitaa hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja ja seitsemän jäsentä. Palokunnan päällikön tehtävänä on johtaa palokunnan toimintaa hallituksen päätösten mukaisesti. Palokunnan vankkumaton työskentelypari on päällikkö ja sihteeri. VPK:n historiassa päällikön tehtäviä on hoitanut 13 ja sihteerin tehtäviä 21 henkilöä. Pitkäaikaisimpia päälliköitä ovat olleet Mikko Merentie 14 vuotta, Mauno Hyvärinen 13 vuotta ja nykyinen päällikkö Pekka Kiirikki 14 vuotta. Pitkäaikaisimpina sihteereinä ovat toimineet Ilmari Pulkkinen, Raimo Leinonen ja Pasi Määttä. Edellytysten luominen tärkeimpänä lähtökohtana oli toiminnan käynnistäminen, paloaseman rakentaminen ja kaluston hankkiminen. Kuhmonniemen kuntakokous oli päättänyt kokouksissaan palokunnasta ja sen ensimmäisestä paloruiskusta vuonna 1908.

 

 

Ruisku maksoi 800 markkaa ja käyttöpiiriksi määrättiin koko kirkonkylä: kunnan ja Pappilan maalla asujat, joilla oli vakuutettua omaisuutta, alkaen Kontiolanniemestä aina Riihimäelle sekä kaikki kylässä olevat yhteiset rakennukset: kirkko, tapuli, koulu, käräjätalo, pappila ja myös Tuupala. Yhteisen palokaluston säilytyshuoneen tilaksi hyväksyttiin kylänvaltuuston esittämä paikka, kyläkartanolle merkitty kohta: kuviolla N:o 21. Kunnan ja kirkonkylän yhteiselle paloruiskulle ja palokalustolle päätettiin ensitilassa tehdä, ennen määrätylle paikalle, kunnan metsästä otetuista hirsistä 10 metrin pituinen, kuuden metrin levyinen ja viiden metrin korkuinen huone. Samoihin aikoihin palokuntatalon kanssa rakennettiin palomakasiini samaan pihapiiriin, joka siirrettiin v. 1937 Lahtelan rantaan (nyk. Tervansoutajahamina), jona paikalla se palveli kalustosuojana nykyisen paloaseman rakentamiseen saakka 1.9.1952 tarkastettiin arkkitehti Eino Pitkäsen laatimat nykyisen paloaseman lopulliset piirustukset, jotka on laadittu Suomen Palonsuojeluyhdistyksen antaman lausunnon mukaan. Palolautakunta päätti yksimielisesti esittää kunnanvaltuustolle, että piirustukset hyväksyttäisiin sellaisenaan. Samalla päätettiin esittää, että kunnanvaltuusto ryhtyisi pikaisiin toimenpiteisiin paloaseman rakentamiseksi. Kuhmon paloasema valmistui 1953 ja on siitä alkaen palvellut Kuhmon palo- ja pelastustointa. Paloasemalta on nykyisin vuokrattuna toimistotiloja myös muiden virastojen käyttöön. Kuhmon ensimmäinen paloauto Ford F 620 hankittiin 1955. Sen jälkeen ajoneuvokalustoa on hankittu n. 10 vuoden välein määrärahojen sallimissa rajoissa.

 

 

 

Kuhmon palotoimen kannalta tärkeitä päätöksiä

 

(otteet sanatarkasti kunnan arkiston pöytäkirjoista)

 

Toukokuu 23.1908

§ 7 = Kirkonkylän paloruiskun osto-asiasta,johon Nimismies 1:!!], R. Packalen oli hommaillut hintaluetteloita hyväksyttiin: Mayreu & komp. tehdas valmistuksista N° 32, jonka hintana välittäjä apteekkari B. Adler, vetoaisoneen 8 prosentinalennuksella, Kajaaniin tuotuna, arveli tulevan 800 markkaa, niin päätettiin se ostaa ja ruiskun käyttöpiiriksi määrättiin: koko kirkonkyläkunnan ja pappilan maalla asujat, joilla on vakuutettua omaisuutta, alkaen Kontiolan niemestä asti aina Riihimäelle asti, sekä kaikki kylässä olevat yhteiset kunnanrakennukset: kirkko; tapuli; koulu; käräjätalo; Pappilat ja Tuupala myös. Osuusmaksu luettelon ilmaiseksi lupasi tehdä kauppias H.E.Immonen ja rahain kokoajaksi myös ilmaiseksi rupeaa poliisi Juho Heikkinen, rahat kootaan vakuutus summain mukaan. Ostajaksi ja tarvittaessa vekselin tunnustajiksi, valittiin herrat: R. Packalen ja H.E.Immonen.

 

 

Heinäkuu 19.1908

§ 1 = Kunnan ja kirkonkylän yhteiselle paloruiskulle ja palokalustolle päätettiin ensitilassa tehdä; ennen määrätylle paikalle, kunnan metsästä otetuista hirsistä 10 metrin pituinen, 6 metrin levyinen ja 5 metrin korkuinen huone –Hirsipuiksi saapi ottaa niitäkin jotka 5 .den metrin korkeudelta täyttävät läpimitan 13. centtiä, että seinä kahdenpuolen veistettynä on 10 centin vahvuinen; jos niin näkyy että vahvempia puita metsästä sai tarpeeksi asti niitä. Urakkatyön antajaksi ja työn teettäjiksi valittiin kirkon isäntä Antti Huotari ja allekirjoittaja puh.joht. Westerlund.

 

 

 

Elokuu 16.1908

§ 2 = Kun meillä, kunnalla ja kirkonkylanä on yhteinen paloruisku, eikä ole vakituista palokunnan miehistöä, niin jätettiin palokunnan miehistön valinta: joko vapaaehtoinen, tai varsinainen, kylänvaltuuston toimeksi. Marraskuu 28.1908 § 2 = Ruiskuhuoneen tekorahat, samoin kuin jo viime toukokuun 23. pnä kuntakokouksessa päätettiin ruiskun ostamisestakin, päätettiin samalla kantolistalla palovakuutus summain mukaan yhteensä 1,600 markkaa että voidaan ostaa palokalustoa ja vakuuttaa ruisku, ruiskuhuone ja palokalusto. Heinäkuu 9.1934 7 § = Palolautakunnan ehdotuksesta päätti valtuusto valita päälliköksi kuntaan aluepäällikön Oskari Peltolan ja varalta metsänhoitaja Lauri Hirviahon. Palopäällikön palkan määrääminen jätettiin seuraavassa kokouksessa päätettäväksi ja sen jälkeen, kun siitä on saatu palolautakunnan ja asianomaisen esitys. Asia käsiteltiin kiireellisenä yksimielisesti ja pöytäkirja tarkastettiin tältä osalta heti ja päätös pannaan kiireellisenä täytäntöön.

 

 

Kesäkuu 7.1935

25 § = Kunnan palolautakunnan anomuksen johdosta, päätti kunnanvaltuusto palovaaran torjumiseksi myöntää kunnanvaroista 10.000:- markan suuruisen lainan, käytettäväksi moottoriruiskun ostoon.

 

Huhtikuu 8.1941

2 § = Lääninhallituksen kirjelmän 1/41941 N° 815.A. johdosta keskusteltiin, ja päätettiin liittyä kaukoavustusalueeseen suurpalojen varalta, ja pidettiin sopivana, Kajaanin kaupunkia hälytyskeskuksena, ja aluepäälliköksi Kajaanin pää1likköä, jonka osoite on Kajaanin kaupunki, puhelin N° 47 ja 302. Maaliskuu 1.1948 12 § = Esitettiin kunnanvaltuustolle Risto I. Ahlakorven kirjelmä, jossa kiinnitetään kunnanvaltuuston huomiota epäkohtiin ja puutteellisuuksiin, jotka kunnassamme vallitsevat palosuojelun ja yleisen paloturvallisuuden alalla. Kirjelmän esittäjän mielestä olisi Kunnanvaltuuston kiireellisesti puututtava asiaan ja hankittava kunnalle mm. paloauto, kehoitettava palolautakuntaa valvomaan palopäällikön toimintaa, palokunnan harjoituksia jne. Kun asiasta oli keskusteltu ja esitetty kunnanvaltuustolle myös palolautakunnan pöytäkirjajäljennös kokouksesta 21.2.-48, jossa kokouksessa oli käsitelty kirjelmässä esitettyjä toimenpiteitä, totesi kunnanvaltuusto: 1) että paloaseman saaminen on asetettava kiireellisyysjärjestyksessä etutilalle toimenpiteistä paloturvallisuuden hyväksi, koska kunnalla on tällä hetkellä riittävä varsinainen kalusto moottoriruiskuineen, ja sitten vasta ryhdyttävä kalustoa vaikkapa paloautolla täydentämään, 2) että palolautakunta on toiminut niissä puitteissa kuin kunnanvaltuuston sille myöntämät vuotuiset määrärahat ovat sallineet ja näin ollen ei palolautakunnan uudistamista katsottu tarpeelliseksi. Kunnanvaltuusto päätti kehoittaa palolautakuntaa tarkoin valvomaan, että palokalusto on kunnossa, josta huolehtiminen on lähinnä palopäällikön asia. Palokunnan harjoituksia ja koulutusta olisi myös pidettävä.

 

Kesäkuu 7.1951

302 § = Kunnanvaltuuston päätettyä kokouksessa toukokuun 29. päivänä 1951 luovuttaa kunnan omistaman palokaluston VPK:n käytettäväksi VPK:n hoitaessa ja huolehtiessa kunnan sammutustoimen hoitamisesta, valittiin kunnan ja VPK:n kesken tehtävän sopimuskirjan allekirjoittajiksi kunnan puolesta kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Hjalmar Huotari ja kunnansihteeri Tauno Rautiainen.

 

Heinäkuu 30.1951

266 § = Kunnanhallituksen ja palolautakunnan esityksestä valittiin kunnan palopäälliköksi toinen ainoa hakija ylikonstaapeli Vilho Laitinen 8.000: -markan kuukausipa1kalla, joka maksetaan yhdistetystä kunnan palopää1likön ja VPK:n päällikön toimesta sekä lisäksi asetuksen mukaiset päivärahat ja matkakustannusten korvaus virka matkoista.

 

Kesäkuu 26.1952

209 § = Otettiin käsiteltäväksi arkkitehtuuritoimisto Eino Pitkäsen laatimat paloaseman luonnospiirustukset. Rakennus esitetään rakennettavaksi kolmessa vaiheessa, jolloin ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan paloaseman kellarikerrosautotalleineen, toinen kerros, letkunkuivaustorvi ja lämpökeskus kustannusarvion ollessa 24.000.000 mk. Toisessa vaiheessa rakennetaan voimistelu- ja luentosali, jolloin kustannusarvio on 27.000.000 mk ja kolmannessa vaiheessa rakennetaan n. 400 m3 säiliöllä varustettu vesitorni, jolloin kustannusarvio koko rakennuksen osalta on 35.500.000 mk. Kunnanvaltuusto hyväksyi kunnanhallituksen ja palolautakunnan esityksestä piirustukset sillä lisäyksellä, että toisen kerroksen väliseinään laitetaan rakennuksen alkuvaiheessa ovi, joka myöhemmin voidaan sulkea ja tällöin päästään asuinhuoneistosta miehistön majoituspuolen kautta suorinta tietä autotalliin. Samoin hyväksyttiin palolautakunnan esitys luonnospiirustusten lähettämisestä Suomen Palosuojeluliittoon hyväksyttäväksi.

 

Syyskuu 5.1952

234 § = Kunnanhallituksen ja palolautakunnan esityksestä hyväksyttiin yksimielisesti arkkitehti Eino Pitkäsen laatimat lopulliset paloaseman piirustukset.

 

 

Kesäkuu 4.1953

362 § = Palolautakunnan paloauton hankkimista koskeva esitys ja määrärahan varaaminen sitä varten siirrettiin lisämenoarvion käsittelyn yhteyteen.

 

Kesäkuu 12.1953

265 § = Siirrettynä asiana otettiin käsiteltäväksi vesitornin rakentaminen paloaseman yhteyteen samanaikaisesti nyt rakenteilla olevan paloasemarakennuksen kanssa. Samalla saatettiin kunnanvaltuuston tietoon Korpilinnassa 17.5.1953 pidetyn yleisen kokouksen päätös, jossa esitetään vesitorni rakennettavaksi ja samoin vesijohto ns. Marnmankaivolle tulevasta pohjavesikaivosta vesitorniin. Samoin esitettiin H.R. Tolppanen & Pojat Oy:n tarkistettu tarjous vesitornin rakentamisesta ja josta tarjousta on laskettu 410.000 markkaa ja kunnanhallituksen kokouksenjälkeen 200.000 markkaa eli 8.231.000 markkaan. Koska vesitornin rakentaminen sekä vesijohto- ja viemärisuunnitelman toteuttaminen on tullut kirkonkylässä ajankohtaiseksi ja välttämättömäksi esittää kunnanhallitus tornin nyt rakennettavaksi ja varattavaksi sitä varten määräraha kuluvan vuoden lisämenoarviossa, ottaen huomioon sen että tornin rakentaminen myöhäisemmässä vaiheessa tulee kalliimmaksi kuin nyt samanaikaisesti paloaseman kanssa. Samalla kunnanhallitus esittää, ettei tässä vaiheessa päätetä vesijohdon rakentamisesta Marnmankaivolta vesitorniin. Valtuutettu Esko Komulainen esitti siirrettäväksi vesitornin rakentamisen myöhäisempään vaiheeseen ja ettei sitä rakennettaisi kunnan varoilla. Ehdotusta kannatti mm. valtuutettu Jaakko Kuusisto. Valtuutetut Matti Tikkanen, Hjalmar Huotari ja Eemil Pääkkönen ehdottivat hyväksyttäväksi kunnanhallituksen esityksen. Suoritetussa kädennostoäänestyksessä Komulaisen ehdotus sai 6 ääntä ja kunnanhallituksen ehdotus 18 ääntä valtuutettu Siiri Komulaisen pidättäytyessä äänestämästä. Koska kunnanhallituksen esitys sai määräenemmistön tuli kunnanvaltuuston päätökseksi, että vesitorni rakennetaan nyt samanaikaisesti rakenteilla olevan paloasemarakennuksen kanssa ja että sitä varten varataan lisämenoarviossa määräraha 8.213.000 mk.

 

Syyskuu 30.1953

319 § = Kuuluttamattomana asiana otettiin yksimielisesti käsiteltäväksi sen kiireellisyyden vuoksi paloaseman letkutornin lisätyöt. Koska letkutornin katolle tornin sisäpuolelta ei ole minkäänlaista pääsyä, päätettiin yksimielisesti laitattaa kaksinkertainen luukku katolle pääsyä varten, tarpeelliset puuportaat luukulle ja putkikaiteet tornin ympärille, jotta tornia voidaan käyttää kesällä metsäpalojen tähystyspaikkana metsähallituksen järjestäessä mainitun tähystyksen. Lisäksi tornia voidaan käyttää näköalapaikkana. Hyväksyttiin töitä koskeva urakoitsija Tolppasen laatima 60.000 markkaan päättyvä kustannusarvio ja rakennuslautakunnalle ja kunnanhallitukselle annettiin asian hoitaminen kunnalle mahdollisimman edullisesti.

 

Syyskuu 30.1953

320 § = Rakennuslautakunnan ja kunnanhallituksen esityksestä hyväksyttiin letkujenkuivaustorniin laitettavaksi letkujen nostolaitteiden kiinnitysvälineet, jotka ilmoitettiin laitetuksi muurauksen yhteydessä. ( KD. N:o 340/1953 ).

 

Kesäkuu 2.1955

414 § = Merkitään pöytäkirjaan, että kunta on saanut ensimmäisen paloauton 1.6.1955. Toukokuu 17.1960 89 § = Palolautakunnan esitykseen ja kunnanhallituksen ehdotukseen yhtyen kunnanvaltuusto yksimielisesti päätti myöntää palolautakunnalle 1.093.300 markan lisämäärärahan Esa-merkkisen moottoriruiskun, paloletkujen ja liittimien, suihkuputkien, moottorisahan ja paineilmahengityslaitteiden hankkimista varten. Merkittiin pöytäkirjaan, että Sisäasiainministeriön palosuojelurahasto on myöntänyt Kuhmon kunnalle 400.000 markan avustuksen em. kalusteiden hankkimista varten.

 

 Kuhmon VPK:n miehiä 1950-luvulta

 

 

Syyskuu 29.1967

7 § = Otettiin käsiteltäväksi kunnanhallitukselta palolautakunnalle osoitettu kirjelmä, jolla kunnanhallitus pyytää lautakunnalta 10.10.67 mennessä lausuntoa siitä, miten palotarkastus olisi järjestettävä kunnassa, että palotarkastukset tulisi kaikissa kiinteistöissä suoritetuksi kuten palolaissa ja täydennykseksi annetussa paloasetuksessa on säädetty. Palolautakunta päätti lausuntona esittää seuraavaa: Päätettiin esittää, että kuntaan perustettaisiin yksi palotarkastajan toimi tehtävänä suorittaa palotarkastuksia kunnan alueella, sillä muuten ei palotarkastukset tule suoritettua määräysten mukaisesti. Palotarkastajan toimi ehdotetaan perustettavaksi 1.1.68 alkaen. Maaliskuu 10.1972 2 § = Käsiteltiin Kuhmon kunnan palolautakunnan 5-vuotissuunnitelma ja päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä HENKILÖSTÖSUUNNITELMA. v. 1973 ehdotetaan perustettavaksi kuntaan vakinaisen palopäällikön toimi. v. 1974 ehdotetaan perustettavaksi kuntaan yhdistetty palotarkastaja -varapäällikön toimi. vv. 1975 ehdotetaan palkattavaksi 4 henkilöä ympärivuorokautiseen päivystykseen puhelinverkoston automatisoinnin jälkeen. v. 1976- 77 ehdotetaan perustettavaksi kuntaan 2 palotoimenalan tointa.

 

Huhtikuu 1974

Huhtikuu oli palotoimen historiassa merkittävä, sillä valittiinhan silloin Kuhmon ensimmäinen päätoiminen palopäällikkö. Kuhmon kunnanvaltuusto kokouksessaan 4. huhtikuuta 1974 valitsi palopäällikön virkaan llmari Pulkkisen Kuhmosta. Palopäällikkö Pulkkinen otti viran vastaan 15. huhtikuuta 1974.